Jotenkin sitä vain huomaa toistavansa itseään... No, kivempihan se on tehdä tuttuja juttuja niin varmemmin onnistuu, eikö? Tarkoituksena oli ommella tänään PALJON vaippoja ja imuja. Vähän laiha saldo oli, mutta pääsinpä Ninan kanssa saunaan ja ehdittiin höpötellä. Joten psyykkisellä puolella jäätiin reippaasti plussalle :)
Tässä ne kokonaiset kaksi, joilla ylpeillä; päällinen raidallista trikoota, jonka olen joskus muinoin ostanut jostain palalaarista. Sisäpinta oranssiraidallista bambufleeceä ja sisällä taas mummin lakanaa ja Annen pyyhettä. Näillä vaipoillahan alkaa olla jo tarinaa ja tunnearvoa ;) Tässä vaippojen käyttäjä tekee tuotetestausta:
Ja mitä aarteita löytyikään kangaskaapin kätköistä... Muistin antaneeni nämä lahjaksi, mutta enpä ole koskaan saanut valmiiksi saakka... Olimme viikolla (hiihto)lomailemassa neppiprässin ja ystävien luona. Olin ajatellut ompelevani ison kasan kaikkea nepparoitavaa, mutta jotenkin vaan en saanutkaan mitään tehtyä. No, paljastettakoon, että silmät oli iltaisin lasten nukahdettua NIIN ristissä, että ehkä parempi että nepparoinnit jäi.
Takaisin asiaan -tänään löydän kaapista kasan aloitettuja, puolivalmiita, nepparittomia ruokalappuessuja... Mutta tässäkin tapauksessa kävi kuitenkin hyvin; kyläily oli kivaa ja oli IHANAA nähdä pesuetta pitkästä aikaa. Mmm..näillä latauksilla jaksetaan kotiarkea taas jonkin aikaa :)
Kiitos viimeisestä ja ihanasta hatusta
wiliske Tunnistatko muuten teidän verhokankaan kuvasta ;)
