Perheemme pakkautui keskiviikkoaamuna autoon ja matkasimme wiliskeen perheen luo. Oli ilo nähdä lapsosia, jutella aikuisten kanssa ja piipahtaa lasten kanssa uimassa :) Kiitoksia kyläpaikasta! Ihastelin siellä ihania kasvivärjättyjä lankoja sekä muita lankakorista löytyneitä ihanuuksia. Itse neuloin alpakasta villiksiä Pikkusiskolle, mutta purkuunhan ne meni sitten tulomatkalla tänään. Kotiin oli siinä vaiheessa 200km matkaa..
Koko oli sen verran suuri että olis tullut villahousut mulle, tosin sitten olisi lanka loppunut kesken. Vanha ja viisas (?) käsityöomatuntoni (minkähän uuden käsitteen juuri kehitin?) neuvoi minua purkamaan jo alkumetreillä, mutta se hätäinen ja nopeasti asioita valmiiksi tahtova käsityöihminen minussa ei vaan uskonut millään. Loppumatkasta ehdin kuitenkin luoda uudet silmukat ja saada uutta alkua vireille...
Toinen etappimme oli mökki Sulkavalla, jossa olimme kummieni ja serkkujeni kutsumana. Jälleen sai lapset liota vedessä ja itsekin sain talviturkin vihdoin heitettyä. Muutamana vuonna se on tainnut jäädä kokonaan tekemättä. Tämäkin oli viihdyttävä ja mukava kyläilypaikka, kiitos siis sinnekin majoituksesta ja muista oheispalveluista!
Sieltä kotiinpäin ajellessamme haaveilin kaikista käsityöpaikoista, joissa OLISIMME VOINEET mahdollisesti käydä. Mietin myös että olemme lähes jo puolimatkassa erään käsityöystävän kotia, joka aiemmin sai minulta ylläripostia.. ja mikäs minua odottikaan eteisessä?!
NEULAKIRJA! MAHTAVA YLLÄTYS!
KIITOS TiiQ!!!
Heti huomenna etsin kaikki laatikon pohjilla ja nyssyköissä lojuvat neulani ja asetan ne uuteen upeaan ja kauniiseen kotiinsa. Myös sen yksilön joka koko matkan keikkui käsityöpussissani silläkin uhalla että hukkaan senkin matkan varrella.
Koko oli sen verran suuri että olis tullut villahousut mulle, tosin sitten olisi lanka loppunut kesken. Vanha ja viisas (?) käsityöomatuntoni (minkähän uuden käsitteen juuri kehitin?) neuvoi minua purkamaan jo alkumetreillä, mutta se hätäinen ja nopeasti asioita valmiiksi tahtova käsityöihminen minussa ei vaan uskonut millään. Loppumatkasta ehdin kuitenkin luoda uudet silmukat ja saada uutta alkua vireille...
Toinen etappimme oli mökki Sulkavalla, jossa olimme kummieni ja serkkujeni kutsumana. Jälleen sai lapset liota vedessä ja itsekin sain talviturkin vihdoin heitettyä. Muutamana vuonna se on tainnut jäädä kokonaan tekemättä. Tämäkin oli viihdyttävä ja mukava kyläilypaikka, kiitos siis sinnekin majoituksesta ja muista oheispalveluista!
Sieltä kotiinpäin ajellessamme haaveilin kaikista käsityöpaikoista, joissa OLISIMME VOINEET mahdollisesti käydä. Mietin myös että olemme lähes jo puolimatkassa erään käsityöystävän kotia, joka aiemmin sai minulta ylläripostia.. ja mikäs minua odottikaan eteisessä?!
NEULAKIRJA! MAHTAVA YLLÄTYS!
KIITOS TiiQ!!!
Heti huomenna etsin kaikki laatikon pohjilla ja nyssyköissä lojuvat neulani ja asetan ne uuteen upeaan ja kauniiseen kotiinsa. Myös sen yksilön joka koko matkan keikkui käsityöpussissani silläkin uhalla että hukkaan senkin matkan varrella.
2 kommenttia:
Hello, hello. Mä odottelen just bakushkaa meille kylään. Taitaa mennä tonne Espooseen h-juhlille. Nyt on onneksi niin lämmin, että ilman säärystimiä pärjää kyllä. t. Klemmari.
Mukava kuulla, että neulakirja oli mieluinen :-D. Ajattelin kyllä, että sinulle olis käynyt paremmin jokin värikäs retrokuosi, mutta kun ei noita villakankaita ollut kuin hempeissä sävyissä. Tuli sitten tuollainen ;-).
Lähetä kommentti