Virkattu tunika

Päätin vihdoin ottaa projektikseni kaikki keskeneräiset neuletyöt vaatekaapista. Eräskin aloittamani neule oli kokoa 3v., joten se oli jo auttamattomasti pieni esikoiselle, joka vietti viikolla 5v. synttäreitään! Ja Pikkusiskolle se olisi iso vielä ihan liian kauan, joten päätin hakea pari kerää lankaa lisää Lankapisteestä, jotta saisin projektin valmiiksi...

Arvaatteko jo miten siinä kävi?

...Näyteikkunassa oli aivan ihana tunika/mekko. Pidättäydyin uuden, ihanan langan ostamisesta... 15 minuutin ajan. Nyt yövuorossa sain viimeisteltyä tunikan ja samalla tuli opeteltua uusi tekniikka, rapuvirkkaus. Hyvät kuvitetut ohjeet löysin täältä. Lankana on Mandarin Petit, virkkuukoukku 2,5. Ohjeet sain liikkeen omistajalta, ja varmuuden vuoksi vielä kännykällä otin kuvankin.

Niin, ja se alkuperäinen projekti. Arvatenkin, edelleen kesken. Ääh, olen niin heikko mitä tulee hamstraamiseen ja uusista asioista innostumiseen..

Ja kehtaanko edes mainita?
Toinenkin tunika on jo tekeillä, tietysti sille ihanalle viisivuotiaalle :)

Vihdoinkin valmista...

Tänään on pitkästä aikaa istuttu ompelukoneen edessä. Ja saumurin. Niin, eikä sovi unohtaa ystävääni Ratkojaa. Hyvä ystävä, mutta jouduin vähän liiaksi taas käyttämään. En ehkä niin paljoa kuin olisin itsekseni joutunut, sillä seuranani ompelemassa oli Ihana ystävä H, joka auttoi ohjeiden kanssa (Ottobre 1/05). Aika kului kuin siivillä enkä käyttänyt kovin painokelvotonta kieltäkään. Lohdullista oli, että H joutui myös välillä purkamaan, vaikka onkin silmissäni täydellinen ompeluguru.

Mutta Pikkusiskon takista tuli mahtava, eikö??

Huomenna aloitan kesätyöni, tästä päivästä sain voimaa ja paljon hyvää mieltä. Toinenkin takki siintää mielessä... niin ja tietty kolmas... ;) ja muutama muukin projekti. Mielikuvitus kehittää ihanuuksia enemmän kuin käteni ikinä ehtivät toteuttaa. Mutta en odota saavani kauheasti aikaan lähiviikkoina, jotka menevät euron kuvat silmissä vilisten. Tiedän, olen materialisti sittenkin. Ja palkkapäivänä varsinkin.

Niin ja sille yhdelle blogiani seuraavalle työkavereille tiedoksi, että ihan oikeasti teen työtäni suurella intohimolla ja pelkästään rakkaudesta työhöni :))

Peitto ja paita meidän vauvalle!

Nyt se on sitten vihdoin valmis, vauvan peitto, jota on neulottu enemmän ja vähemmän aktiivisesti jo puolitoista vuotta. Löysin ohjeen Suuri Käsityö-lehdestä (1/2006), jossa oli setti vauvalle.

Aloitin helmineulepeitosta, joka oli puikoilla mukana Naistenklinikalla, kun lähdimme synnyttämään viime vuoden maaliskuussa. Lopulta peitto jäi vaan muutamia senttejä vajaaksi, kunnes nyt sain sen valmiiksi. Valmiin peiton koko on 90x90cm, kun oli vähän erilaista lankaa ja eri koon puikot kuin ohjeessa (selityksiä maailman parhaalta ohjeiden kiertelijältä, joka tämän peiton kohdalla kuitenkin kerrankin noudatti annettuja ohjeita eikä silti päässyt samaan lopputulokseen...).

Lähes samoilla puikonheilutuksilla valmistui setin neulepaita, joka oli pakko pusertaa valmiiksi sillä ohjeen suurin koko oli vain 74cm. Vaikka hieman jo pidentelinkin, niin alkaa silti olla aika nafti kesäneule meidän tyttöselle (1v 2kk), jota tuskin vauvaksi enää kukaan kutsuukaan.

Lanka on ihanaa Marks&Kattensin FLOX-lankaa, 100% puuvillaa, joka on ihanan pehmeää ja mukava myös neuloa. Lankaa jäi sekä vaaleanvihreänä että beigenä, siitä taidan tehdä jotain muuta kuin alkuperäisen ohjeen mukaan aiotut vauvan hattu, sukat ja lapaset.

Langat ovat löytyneet tietenkin Lankapisteestä, jolle onneksi löytyi onneksi uusi omistaja ja pääsen sinne jatkossakin. Nykyään paikka on Teeteen myymälä, saa nähdä paljonko valikoimat tulevat muuttumaan jatkossa. Uusi omistaja muisteli tilanneensa sinne Zitron Loftia, mikä saattaa koitua kohtalokseni..

Ihanat Ystäväni..

Olen ollut allapäin ja Ihana Ystävä pyysi kyläilemään luokseen. Saimme koko sakki napamme täyteen hyvää ruokaa, terapauttista seuraa meille kaikille ja bonuksena kassissa oli paluumatkalla taas muutama Ottobre ja Moda-lehti.

Ja kun illalla saavumme kotiin... Eteisessä odottaa paketti, josta löytyy ilmeisesti tämä IHANUUS! Kiitos ihan todella paljon Wiliske!!! Olet kovin Rakas ja Ihana :) Ja huivin lisäksi paketissa oli raitabody Pikkusiskolle, jota jo aiemmin ihailin edellisen omistajansa päällä.

Kiitos teille molemmille!

Synttärilahja kummitytölle

Tätä samaa raitaa sorruin hankkimaan myös joustofroteena Lapsimessuilta... Tästä tuli hihaton tunika/paita 3-vuotiaalle kummitytölle lahjaksi. Kangasta jäi vielä jonkin verran ja synttärijuhlissa olleet äidit kaipailivat kankaasta itselleen samanmoisia ;)

Koristeet virkkasin n.15 vuotta vanhasta jämälangasta (Finlan Muumi-lankaa!) ja napit löytyivät äitini ompelulaatikosta. (Joten ihan kaikki tuotoksessa ei ollut varta vasten kaupasta haalittua, mutta silti toivoisin enemmän käyttäväni kierrätysmateriaaleja).

Tunika, osa 2

Tänään uusi yritys;
Uudessa Ottobressa oli kaava nimeltä Strawberry tunika.

(Tiedoksenne -Olen tyytyväinen lopputulokseen jopa itse) :D

Kettumaiset villapöksyt..

Unohdin eilen kertoa, miten helppoa ompelu ja etenkin sen aloittaminen on...
Siivosin keittiön pöydän
Tajusin, että myös lattia pitää imuroida
Kun olin imuroinut keittiön, ajattelin samalla imuroida muutkin huoneet
Keittiön matto oli likainen ja päätin pestä sen samalla kun menen pesulle
Etsiessäni pesuharjaa, huomasin pesuainekaapin olevan sotkussa.
Siivosin pyykki- ja pesuainekaapin.
Löysin kaapista huovutusta ja lanoliinitusta vailla olevat hahtuvapökät.
Viimeistelin ne.
Pesin maton.
Kävin pesulla.
Kannoin koneet esille.
Sitten päästiin kaavojen kimppuun. Kankaiden leikkuuta. Ja sitten itse ompelun pariin.
Ompelu on sitten helppoa! :D
Mutta miten ihmeessä kello on jo NOIN PALJON!?

Sieltä kaapista löytämäni villapökät tein jo esikoiselle aikoinaan. En tosin saanut niitä koskaan valmiiksi asti ennenkuin oppi kuivaksi. Neulahuovutin ketun pöksyihin joskus, kun AIOIN jo saada ne valmiiksi. Niinpä ne oli IHAN PAKKO viimeistellä eilen ettei vaan jää Pikkusiskoltakin pieniksi (jossain muussa kaapissa on nimittäin toiset samaa kokoa odottelemassa vuoroaan..).
Tässä ne ovat: