Pipo päähän

Tähän saakka Tyttelin talvipipoina ovat olleet ihanat, paikallisen "Hattu-Tuulan" tekemän "lohikäärmehatut". Nyt yhtäkkiä tuli raja vastaan. Muut voivat luulla häntä LOHIKÄÄRMEEKSI, ja sehän ei käy... Mitkään vakuuttelut eivät ole auttaneet vaan kannassa on pysytty koko talvi.

Olin jo ehtinyt neuloa Prisman tarjous-Mambosta (taas sortuminen) tämän pipon.
Ajattelin ommella siihen Iinulta voittamani arpajaispalkinnon.
(PUNAHILKKA ON IHANA- KIITOS IINU!)

Mutta nyt tämä onkin kuulemma KISSApipo, eikä siihen voi laittaa mitään merkkiä (vaikka se olikin Tyttelin mielestä ihana).
Ota näistä nyt sitten selvää!?



*MUOKS*:
Tämä pipo sai Tyttelin yhden päiväkodin hoitajan henkäisemään ihastuksesta.
Illalla neuloin hänen tytölleen samanlaisen. Hämmästys oli seuraavana päivänä suuri kun tarhaan lähti pipo tytön mukana! :)
Tuli hyvä mieli kun sai ilahduttaa toista!

Myös muuten ulkoillessa piposta kyselty. Lankana on Novitan Mambo pinkkinä. Puikot tässä ekassa versiossa muistaakseni kokoa 5. Toisen pipon tein 8:n pyöröpuikoilla ja hyvä oli sekin. Virheitä vähän kyllä tuli siihen kakkosversioon, kun kiireessä hösäsin sitä valmiiksi...

Kaikille hoitajille huovutimme kiitokseksi palasaippuat "villatakilla" yhdessä tyttelin kanssa. Unohdin vain ottaa kuvan ennen pakettiin kääräisemistä.

Joulumieltä vai mieletöntä Joulua?

Meidän perhe on muutamana viime vuonna sijoittanut joulukorttien sijaan
Kirkon Ulkomaanavun Toisenlaiseen lahjaan.
Hyvän joulun toivotuksia on lähetetty sitten joulukorttien sijaan tekstarein tai sähköpostiviestein sukulaisille ja ystäville eteenpäin. (Ok, myönnetään, on persoonatonta).Taustalla on toki jalo aatekin, mutta osittain tähän on syynä joulukorttien postittamisesta syntyvä kaaos.

Osallistuimme Tyttelin kanssa jouluaskaretlukurssille. Joimme glögiä, juttelimme ja askartelimme. Oli oikein mukavaa ja saimme kaikki kortit tehtyä. Tänään oli viimeinen päivä lähettää kortit ajoissa. 47 korttia Suomeen ja yksi Ruotsiin. Juu, uskokaa tai älkää, eikä kortteja todellakaan lähetetä kaikille "hyvänpäiväntutuille". Ja tietty taas sama kaaos -osoitteita puuttuu ja niitä metsästetään viime tipassa.

Vaikka askartelu onkin kivaa ja kortteja on mukava saada.. Ehkä ensi vuonna muistamme taas KUA:n kautta jotakin köyhää perhettä tai yhteisöä maassa, jossa kaikki ei ole niin hyvin kuin meillä? Jollain tavalla koen tavoittavani joulun sanomaa paremmin niin..

Päättelyä

Yöhommiksi meni, mutta sainpa valmiiksi!
Sukat ovat isoäitini (84vee!!) tytöille neulomat. Päättelyn hän oli jättänyt minulle. (Nytpä tiedämme mistä olen perinyt sen etten tykkää päätellä mitään). Jokatapauksessa nämä olivat mielestäni bloggaamisen arvoiset vaikka itse olen "vain" päätellyt ne.

Samainen isoäiti on valitellut nivelkipujaan jo pidempään. Hänelle aiemmin tekemäni ranteenlämmittimet ovat olleet kovasti käytössä, joten tein toiset, hieman tiukemmat kuin edeltäjänsä. Lanka on Austermannin Step-lankaa, alkuvuonna Tallinnan Karnaluksista ostettua. Aloe veraa on tässäkin mukana, ihanan pehmeää ja mukavaa neuloa.

Mitähän siitä lopusta lankakerästä tekisi???

Pitkän hiljaisuuden jälkeen...

...olen vihdoin saanut jotain IHAN VALMIIKSI saakka. Paljon olisi vielä päättelemättömiä ja viimeistelemättömiä töitä. Tietää lyhyempiä yöunia joulun alla. No, sen siitä saa kun lupaa aina välillä käydä töissä vaikka kuvittelee olevansa kotiäitinä ;)

Mutta siihen tärkeimpään -pitkän blogihiljaisuuden rikkoneeseen VALMIISEEN työhön! Naapureista tuli isovanhempia. Ajattelin ilahduttaa ukkia ja mummua ja uutta tulokasta tällä myssyllä. Toivottavasti värit kelpaa, kun en oikein tunne lahjan saajaa itseään ;)

Kaikki tarpeet (Nalle-langat ja kukkanappi) löytyivät kotikätköistä. Vaikka tunnustettakoon tässä samalla että olen sortunut.
Lankapisteessä, missäs muuallakaan.
Olen parantumaton tässä suhteessa.


P.S. Malli-beibbarin päällä on ihanan ystäväni, Anun, luomus. Eikös olekin nätti mekko??

Huovutuskurssilla lapsen kanssa

Syksyllä ilmoittauduin innolla työväenopiston "lapsen kanssa"-kursseille. Eilen oli ensimmäinen kerta kun kokoonnuimme huovutuksen merkeissä. Ensimmäiset viisi minuuttia olimme molemmat innoissamme. Sommittelimme Tyttären toiveesta pinkin villan päälle perhos-kuvion.

Sitten työparini uuvahti. Käsi väsyi, tuli nälkä eikä oikein huvittanut. Kävi kurkkimassa verhon taakse, pöydän alle ja kyseli pöydän alta huudellen voitaisiinko jo lähteä kotiin.. Lopulta Tytteli keksi että haluaisi tehdä toisen, pienemmän työn. Tässä vaiheessa hinkutin itse sitä perhoshuopaa jo toista tuntia ja hikikarpalot lisääntyivät myös pinnan kiristyessä.

Lopulta suostuin ja annoin aloittaa toisen työn, jotta saisin sillä aikaa sen ensimmäisen valmiiksi ja pääsisimme kotiin. Mutta miten kävikään?? Tytön työ oli juuri sopivan ohut ja se huopui nopeasti. Tytteli jaksoi ihan itse sen huovuttaa ja innostui kovin. Tästä opin taas itse paljon, itsestäni ja lapsesta.


Perhoshuovan koko on n 30x30cm ja on aika paksu. En todellakaan tiedä mitä siitä teemme. Tyttelin huopa on n 15x15cm ja aikaa meni n 1,5 tuntia vähemmän ;)

Lintupaita

Syysloma on nyt vietetty ja huomenna palataan arkeen. Yö Fiskarsissa ihanien ystävien seurassa oli rentouttava ja voimauttava. Kiitos siitä kaikille naisystäville!

Tänään vielä aamupäivällä ehdin ommella ja kokeilla uutta konettani. Kaapissa on marinoitu tätä vihreää ohutta collegekangasta ja kukallista puuvillaa. Samalla kaavalla olen aiemmin tehnyt raitapaidan, nyt ihan ohjeen mukaan myös vekit pääntiellä (mikä niiden oikea nimi on??)

Kaula-aukosta tuli aika iso, eipä ainakaan ole hankala pukea ylle.. ;)

Syysloman satoa

Tuntuu etten ole ehtinyt tekemään mitään. Ja silti on ollut muka kiire, en oikein tiedä mihin ja mitä sitten olen oikein tehnyt...

Nyt ovat tytöt olleet syyslomalla mummilassa ja sain eilen ommella. Oli päättämisen vaikeutta enkä oikein osannut tarttua mihinkään. Aikaa meni myös kun opettelin käyttämään uutta ompelukonettani :)) Siitä olen kyllä tosi iloinen, pelitti loistavasti.

Lopulta päädyin ompelemaan tarpeeseen -itselleni pitkähihaiset paidat. Vasemmanpuoleinen on Nanson trikoota, jota Eurokangas taannoin myi. Toinen on Marimekon Ysmystä viime keväältä, värivirheellistä kilotavaraa. Virhekohta oli kankaassa keskellä, joten siitä sai hyvin aikuisenkin paidan.


Lisäksi viimeistelin ruokalappuessun applikoinnit. Olen tehnyt tämän essun kolme vuotta sitten lahjaksi erään kaverin lapselle. Essu oli löytynyt vaatekaapin siivouksen yhteydessä ja se annettiin Pikkusiskolle. Ruokalapussa oli muutamia porkkanatahroja ja väri oli muutenkin aika yksitoikkoinen, joten halusin kokeilla siihen applikointia käsin. Ja nyt uudella koneella kokeilin yhden kalan kiinnitystä koneella. Jotenkin tykkään enempi käsintehdyn jäljestä, mutta ehkä opettelen tätäkin vielä lisää.

Ja lopuksi: en voi olla laittamatta tätä kuvaa vaikka malli hieman tympääntynyt tässä kuvassa onkin.. Tyttöjen Vilma-serkku ompeli Pikkusiskolle tämän ihanan kurpitsapuvun Käsityölehden kaavoilla! Tässä sovitimme pukua naamiaisia varten. Puku on hieno, kiitos Vilmalle!!