Mopo karkasi...

Kun kerran on aikaa ja inspistä, niin kyllähän se jossain näkyy... Vihdoinkin siis täältäkin jotain valmistuu! Olen pitkään etsiskellyt täydellistä haalarien kaavaa siinä onnistumatta. Niinpä päädyin Elsebeth Güntherin Ompele Lapselle- kirjan versioon. Muokkasin kaavaa hieman ja tämän koekappaleen jälkeen tiedän mitä seuraavalla kerralla teen toisin.

Kankaana tässä Marimekon Ysmystä JOSKUS haalittua lievästi värivirheellistä pallotrikoota. Kanttinauha on äidin perintöä. Jollei ihan 70-luvulta niin ainakin 80-luvulta. Näitä on muutama rullaa jos-joskus-vaikka-tarvisi-jossain. Ei liene siis ylläri mistä hamstraajan luonne periytyy...? Haalari päätyi mallaukseen käytetylle elävälle mallille, naapurin poikaselle.

Ja sitten viihdyttävä kuvasarja:
Äiti kuvaa tyttöjä, joita ei oikein koko homma kiinnostaisi

-Halatkaapa siskon kanssa. Tai olkaa vaikka ihan vaan vierekkäin?
(Ei onnistu, pikkusisko tahtoo vaan pyöriä, mutta on niin väsynyt, että kaatuilee)

...Jos vaikka kokeiltaisiin, että makaisitte lattialla. Onnistuisko, jookos?

No niin! Ei näytetä kieltä. Ja paidat alas.. Voisitteko olla hetken kiemurtelematta. ihan vielä pikkuhetken. Pliis. Otetaan vaikka sitten jätskit?? (joo, tässä vaiheessa kuvaushalukkuus lisääntyi ja tuli taas käytettyä sitä tuttua lahjontaa)

- Äiti! Mäkin haluan tollaiset pallolliset pitkät housut! jooko?
- Joo, voin tehdä. Mutta koittakaahan nyt vielä hetki olla kuvassa...
-Mä haluun nähä ne kuvat!
-Mäkin haluun nähdä ne kuvat!
-No otetaan tää yks ja sitten katotaan (huoh)

(Pallollinen trikoo ja vaaleanpunainen pilkkupopliini on muuten iinulta kuten myös tuo ihana nauha Pikkusiskon tunikassa. Sininen ihana, ohut puuvillakangas on vanhaa lakanaa kirppikseltä. Tein siitä vielä mullekin tunikan)

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Ihanat tunikat ja ihanat tytöt. Ja äitikin saa lopulta kuvansa. Huom: mulla ei toi kuvien laatu koskaan ole mikään huippu, joten siihen nähden onnistuttu ollaan ;D