Tänään on pitkästä aikaa istuttu ompelukoneen edessä. Ja saumurin. Niin, eikä sovi unohtaa ystävääni Ratkojaa. Hyvä ystävä, mutta jouduin vähän liiaksi taas käyttämään. En ehkä niin paljoa kuin olisin itsekseni joutunut, sillä seuranani ompelemassa oli Ihana ystävä H, joka auttoi ohjeiden kanssa (Ottobre 1/05). Aika kului kuin siivillä enkä käyttänyt kovin painokelvotonta kieltäkään. Lohdullista oli, että H joutui myös välillä purkamaan, vaikka onkin silmissäni täydellinen ompeluguru.
Mutta Pikkusiskon takista tuli mahtava, eikö??
Huomenna aloitan kesätyöni, tästä päivästä sain voimaa ja paljon hyvää mieltä. Toinenkin takki siintää mielessä... niin ja tietty kolmas... ;) ja muutama muukin projekti. Mielikuvitus kehittää ihanuuksia enemmän kuin käteni ikinä ehtivät toteuttaa. Mutta en odota saavani kauheasti aikaan lähiviikkoina, jotka menevät euron kuvat silmissä vilisten. Tiedän, olen materialisti sittenkin. Ja palkkapäivänä varsinkin.
Niin ja sille yhdelle blogiani seuraavalle työkavereille tiedoksi, että ihan oikeasti teen työtäni suurella intohimolla ja pelkästään rakkaudesta työhöni :))
4 kommenttia:
Oi, takki on tosi hieno! Tykkään sekä kankaasta että mallista. Ottobresta näkyy löytyvän kaikkea kivaa... etenkin tytöille ;-). Koskahan sais aikaiseksi ommella takin Esikoiselle, mallikin on katsottuna ja kankaat kaapissa, mutta epäilys omista kyvyistä kalvaa...
I-ha-na! Voimia työrupeamaan!
vau! Kylläpä olette ahkeroineet ystävättären kanssa. Onnea ja voimia työviikkoihin. Kyllä palkkapäivä on kiva päivä! ;-) t. uraäiti.
Muistinpas sittenkin käydä katsomassa mainostamaasi takkia. Kyllä se hieno on! Ja voit jatkaa työntekoa vieläkin suuremmalla sydämellä, kun otat mukaan myös mun suuren sydämen, joka nyt lähtee lomailemaan ( vieläkin tosin käheänä, mutta eikös se ole seksikästä...:)) -Nina
Lähetä kommentti