Elämässä on isompia ja pienempiä luksustekijöitä. Sinne aika ison luokan luksuksiin kuuluu mun mittapuulla rauhallinen, oma tila ommella. Paikka, jonne tavarta voi jäädä vaikka vähän levälleen, kunnes seuraavan kerran ehtii tarttua toimeen. 

Nyt mulla on sellainen paikka, josta en ole edes uskaltanut unelmoida. Moni asia vaan loksahti kohdilleen ja aika kummalla tavalla on taas elämä kannatellut ja johdattanut. 

Tila on vielä vähän keskeneräinen, mutta siitä huolimatta on ollut pakko jo päästä ompelemaan sinne. 

Ja voin sanoa, että on se aika luksusta. Minä, musiikki, kankaat ja ompelukone. Työhuoneen jakaa kanssani Puputsi, joka on näitäkin actionkuvia räpsinyt.

Tässä meidän molempien työpisteet. Koitan laittaa myöhemmin kuvia miltä tilaa näyttää nyt, kun olen vähän enemmän saanut hyllyjä ja tavaroita paikoilleen!

Ja ensimmäiset työhuoneella valmistuneet ompelukset: Kisuliini-body (koko 80/86cm) Ottobrestä Pikkuveljelle, joka täytti viime viikolle jo vuoden! Ninjago-pipot lähtivät kummipojalle ja tämän veljelle Belgiaan. Ihania ninjapuheluita onkin jo tullut Skypen välityksellä sieltä ;)

Raitamustikka vielä!

Tämähän meinasi vallan unohtua!

Mustikkahaalari OB:n kaavalla Pikkuveikalle. Kankaana raidallinen joustofrotee, joka lähti mukaan syyslomalla vieraillessamme pikkusällin kummien luona Belgiassa. Joo, nää vieraat tyhjensi siis isäntäväen kangaskaapitkin! Ja kehdattiin viedä käytettyjä vaatteita tilalle :D

Äidit eivät päässeet rajattomasti kangaskauppoihin (taikka muihinkaan kauppoihin) mikä oli sekä harmi että myös ehkä onni. Nimittäin se mitä ehdittiin oli sen verran heavyshoppausta... Hih! Piti ostaa ihan vetokärritkin että saatiin kaikki mukaan. Niistä en uskalla laittaa tänne kuvaa, kun on se ystävä aika oleellisessa osassa :)

Mutta ihanaa oli, ja kiitos kyläpaikasta ja mukavasta reissusta jota täällä vielä muistellaan!

Koneeseen kadonneita...

...takaisin ei voi saada... Apulanta on mun suosikkeja ja jotenkin alkoi tuo soimaan päässä. Päätettiin joulun alla teettää valokuvia ja kansioita kahlaillessa tuli monta ylläriä eteen. Ai, olenko tuollaisenkin kuvan ottanut. Ja tuonkin. Ja tuokin on bloggaamatta. 

Tässäpä muutama arkistosta kaivettu kuva vuodelta 2012:

Pikkuveikalle uusia, isompia vaippoja, kun meinaa vallan isoksi kasvaa... Kaava lainattu kaverilta ja siitä muokattu vielä omaksi, plus että joka kerta tuppaa tulemaan vähän erilainen. Uniikkia siis vaan ;) Koko n M-L (8-13kg?)

Tunika Pikkusiskolle Farbenmixin Hannah-kaavalla muokattuna. Koko 122/128. Pallojoustofrotee ostettu kangashamstereista, mutta samaa saanut myös Fabriinalta. Taskujen sydänkangas on Sampsukalta. Kuten ilmeestä näkee, mieleinen on. 

Lisäksi neiti viihtyy kameralle poseeraten ehdottomasti parhaiten meidän perheessä!

  

Tässä paita OB:n Tellervo trikootunikan kaavalla. Esikoisneidillä kun tuppaa kaikki lahkeet ja hihat jäämään pieniksi. Kaupassakin jousuttiin (saatiin?) käydä, mutta kelpasi vielä äidin tekemä joutsenpaita, jonka vihreä sopi kuin nakutettu me&i trikooyogahousuihin. Kangas tilattu Ruotsista suoraan Liandlolta syksyllä 2012.

Ja tässä vielä isoin ja pienin rakas halimassa toisiaan.

On se jännä katsoa millaiset välit kiintymyksineen ja ärtymyksineen sisaruksilla on vaikka ikäeroa reilusti. <3 br="br">

Lahjontaa (ilman kiristystä ja uhkailua)

Tänä vuonna itse tehdyt lahjat jäivät sairastelujen vuoksi vähäisemmiksi mitä olin alunperin ajatellut. Suloinen veljenpoika (4vee) totesi kyllä, että voi hänelle tehdä lahjoja muulloinkin, vaikka kesällä tai syksyllä. Tai jo talvella. :D

Tässä näitä jo valmistuneita:

Kummipoika suurena Ninjago-fanina sai vihreä ninja-paidan applikaatiolla. Näitä on jo monet muutkin kokeilleet, joten idea ei sinällään uusi. Olen tyytyväinen applikointiin, toivottavasti kestää käytössä, joka on kuulemma ollut suht kovaa sitten aattoillan ;)

Kaavana OB:N Little Lamb koossa 128.

 

Päiväkodin "tädeille" teimme tyttöjen kanssa helmiavainnauhat papukaijalukoilla. 

Pikkusiskon kärsivällisyys ei riitä vielä kovin isoihin projekteihin, mutta hän valitsi värit tarkkaan kaikkia henkilökohtaisesti ajatellen. Neitokainen onneksi sitten solmi nauhoja minun kanssani -näitä nimittäin oli aika monta tehtävänä.

 Ompelukoneella surauteltiin vielä lahjapussit lahjapaperin jämistä ja suljettiin pussit tarroilla. Olen nähnyt vastaavia pussukoita ommeltuna tapeteista ja tämän jatkojalostaminen paremmalla ajalla kiinnostaa kyllä.

...ja sitten tietty tiskiriepusia... 

Osa meni omina lahjoina ja osa myyntiin ystäville itselleen taikka lahjoiksi edelleen. Omakustannehintaan lähinnä, sillä neulominen ja virkkaus on suht hidasta puuhaa. Mutta näitä on kiva tehdä telkkaria katsellessa ja automatkoillakin välillä.

Ja vaikkei lahjoja tänä vuonna ollut omista kätösistä niin paljoa, niin täytyy kyllä sanoa, että eipä ollut myöskään uhkailua ja hampaiden kiristystä ilmassa :D 

Poniyöppärin ompelua vauva kainalossa

Esikoinen pääsi ystävänsä kanssa Robinin leffan ensi-iltaan ja keikalle. Kotijoukoilla oli luvassa Barbieleffaa ja herkkuja. Jossain vaiheessa alkoi kovasti ompelupöytä huudella, kun olen päässyt hyvään vauhtiin. Niinpä toteutimme hauskan yhteisprojektin. Pikkusisko 5vee auttoi valitsemaan kankaat ja mallin omaan yöpukuunsa. Pikkuveli nukkui suurimman osan ajasta, mutta helman frilla ommeltiin niin, että neiti paineli talla pohjassa ja minä ohjailin kangasta Pikkuveli toisessa kainalossa. Jos vaan ois kädet tai tila riittänyt, niin siitä ois ehdottomasti pitänyt saada kuva tänne :)

Tässä vaan lopputulos -poniyöppäri Sampsukan ponitrikoosta ja pallotrikoo kaapista, yhtään en muista mistä. Kankaat tuli aikalailla tuhottua viimeisiä paljoa myöten, kummatkin aika kivan tuntuisia. Niin ja paras lopputulos on tyytyväisyys, joka kasvoilta paistaa. Myös siksi että itse sai olla mukana tekemässä!

Jumpsuit!

Pakko se oli minunkin kokeilla Ottobre 4/2012 ollutta jumpsuittia. Tästä on ollut monenmoista, toinen toistaan ihanampaa versiota nähtävillä ja meinasi uskoa loppua etten alakaan koko puuhaan. 

Tässä meidän uudenkarhea haalari, vuorellisen versiona:

Kankaiden yönä törmäsin ihanaan sienifleeceen ja se vaan jotenkin istui mielestäni tähän. Hieman on enemmän vaal.punaista taikka pinkkiä kuin alunperin mielessäni kuvittelin. Mutta katsotaan, josko istuu pikkumiehelle kuitenkin. Vuorina mangonkeltainen fleece ja samaa sävyä oleva resori. Ajatella, että kaapissa kerrankin oli niin sopvat jutut valmiina! 

Vetskari on Marimekon ysmystä vuosien takaa. Olivat ystävän ompelutarvikkeissa, kunnes viime kesänä ne jostain tuntemattomasta syystä (luulenpa että se oli johdatus & tämä haalari) päätyivät minulle. Ja vihreä sopi tähän kuin nenä päähän! :)

Arvontaa!!!

Kurkatkaapas tänne!